Johdatus psykoanalyysiin 3: Kuunteleminen

Psykoanalyysi perustuu puheen kuuntelemiseen. Sekä Freud että
Lacan oppivat analyytikoiksi kuuntelemalla potilaitaan. Entä
voiko itseään kuulla kuuntelemalla? Miten torjunta,
tiedostamaton, transferenssi, oireet ja aukot ilmenevät
psykoanalyyttiselle kuuntelijalle? Miksi oman puheen kuuleminen
nauhalta on niin kiusallista? Ja kuinka käy, kun ihmiset oppivat
yhä enemmän katsomaan itseään videolta?


Hyvät kuuntelijat ovat harvassa, koska meillä on tapana kuulla
kaikki suhteessa itseemme. Tyypillinen tapa kuunnella on kiertää
kuunneltu asia itsemme ympärille: silloin emme enää kuule toista,
vaan oman egomme.


Vaikeinta on kuulla se, mikä on uutta tai eroavaa, mikä eroaa tai
on ristiriidassa sen kanssa, mitä ollaan aikaisemmin opittu. Sama
ongelma ilmenee, jos lukee filosofista tekstiä.


Jaksossa yritetään seurata Bruce Finkin ohjetta: analyytikoina
meidän on päästävä eroon empatiasta ja samastumisesta, koska ne
estävät kuuntelun. Sulattamalla toisen kokemus omaan itseen
toisesta ei opita mitään.


Oikeastaan kannattaa lopettaa myös yrittämästä ymmärtää. "Toisen
asemaan asettumisen" ja "ymmärtämisen" sijaan voimme kuunnella.


Lukemista:


Fink: Fundamentals of Psychoanalytic Technique. A Lacanian
Approach for Practioners (2007)


Freud: Neuvoja lääkärille joka harjoittaa psykoanalyysia (1912)