Lyhyt johdatus ajan ajatteluun

Mitä aika on ja miten aika on? Voiko edes sanoa, että aika on.
Ainakin voi kysyä: miten aikaa jäljitetään, koetaan, viivytetään
ja paetaan?


Jaksossa esitetään neljä tapaa ajatella aikaa
Aristoteleen, Heideggerin, Derridan, Bergsonin ja Deleuzen
pohjalta. Sisällysluetteloa:


- kaksi suurta perinnettä ajan ajatteluun länsimaisessa
filosofiassa: Aristoteles & luonnontieteen valtavirta (aika
liikkeen lukuna) vs. Augustinus ja eksistentiaalifilosofian
perinne (aika koettuna menneisyytenä, nykyisyytenä ja
tulevaisuutena)


- ongelma: kumpikin perinne esittää itsensä ensisijaisena


- "objektiivista" aikaa ei voi perustaa ilman että viitataan aina
johonkin toiseen rytmiseen viitekehykseen mitattavan asian
ulkopuolella


- aika omiin tarpeisiin luotuna konstruktiona ja nykyfysiikan
popularisointien kantoja tähän


- Heidegger: inhimillinen oleminen ajallistavana ja ekstaattisena


- mikä on ajan ja materian suhde?


- Bergson: aika viiveenä ja sitkeänä, itsepäisenä, itsestään
eroavana kestona


- Deleuze: Kronos-aika ja Aion-aika


- vauvan nauru, puiden lehdet hiirenkorvalla toukokuussa, oluen
ensimmäinen puraisu kielellä, Pentti Saarikosken lauseenrytmi,
räppäreiden flow ja painotus


Luettavaa:


Hans Ruin: Time as Ek-stasis and Trace of the Other
https://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:482608/FULLTEXT01.pdf


Jakso jatkaa edellistä jaksoa (Materialismin riittämättömyys ja
liiallisuus) mutta toimii myös itsenäisesti.