Totuus syntyy väkivallasta ajattelussa (Proust ja merkit 2)

Kadonneen ajan etsintä on totuuden etsintää, sillä totuudella on
olennainen suhde aikaan. Nautintomme ja ilomme vastaavat sitä
totuutta, jonka me löydämme. Jaksossa etsitään totuutta Deleuzen
Proust-kommentaarin luvuista 2 ja 3. Nauhalle tarttui myös
kissojen huutoa, leikkiä ja oksentamista. Teemoja:


- totuuden löytäminen tuottaa iloa, vaikka totuus koskisi
pettävän rakastajan valheiden selvittämistä tai uusimman
ilmastonmuutostutkimuksen lukemista


- kuka etsii totuutta? ihmisellä ei ole mitään sisäistä
luonnollista totuudentahtoa, totuudenhalu herää vasta
ulkopuolisesta sysäyksestä, joka tekee meille väkivaltaa, riistää
meiltä rauhan ja pakottaa meidät etsimään


- totuus on aina ajassa, ja Proustilla on neljä aikaa: 1) kuluva
aika joka muuttaa ja tuhoaa, 2) tuhlattu ja kadotettu aika
maailmassa ja rakkaudessa, 3) jälleenlöydetty aika (kadotetun
ajan sydämestä palautettu aika), joka antaa kuvan ikuisuudesta,
4) varsinainen ikuisuus, absoluutti, alkuperäinen aika, jonka
taide myöntää


- Proustin sankari oppii vähitellen: kyse on kehitysromaanista


- on paljon asioita, jotka estävät meitä herkistymästä
maailmalle; tarvitaan välttämättömät kohtaamiset, jotta pystymme
hylkäämään valmiit käsitykset


- siirtymä ystävyyden ja filosofian parista rakkauden ja taiteen
pariin


- pettymys on olennainen osa etsinnän oppiaikaa